Vaikka Karen oli raskaana, hän kävi edelleen töissä. Santeri oli juuri edellispäivänä saanut ylennyksen ravintola-alalta ja rahaa oli sitten ostaa Karenille oma auto että hän äitiyslomastaan huolimatta voi käydä työssä. Ylennyksiä sateli raskausaikanakin.



Vaikka Karen oli laihtunut ihan kivasti jo ennen raskautta, hän halusi kuluttaa vapaapäivänsä kuntoillen. Kovin raskasta tuo kuitenkin näyttää olevan, ilmeestä päätellen.



Kuntoilemisen jälkeen Karen oli nälissään ja lähti jääkaapille. Kuitenkin silloin synnytys käynnistyi, ja Karenin huuto herätti nukkumassa olleen Santerin. "Rakas, onko joku hätänä?" Santeri kysäisi epäilyttävä ilme kasvoillaan. (huomaa melko kalliit huonekalut, haluan panostaa mieluummin huoneen viihtyvyyteen kuin rakentamiseen)



Helpon raskauden ja vaikean synnytyksen jälkeen Karenin käsivarsille pääsi lepäämään pieni tytär joka ristittiin Amandaksi. Tuore isäkin älysi että hän on saanut tyttären ja tepasteli katsomaan vauvaa.



Santeri ei halunnut hoitaa vauvaa, vaan jätti haisukäärön kokonaan Karenin harteille. Miestä kiinnosti paljon enemmän opiskelu ylennystä varten. Toisaalta ihan hyvä, Karen pärjäsi tyttärensä kanssa ja Santeri toi elantoa.



Vähintään kerran päivässä joku naapuruston kaljuista kävi naureskellen potkaisemassa roskiksen kumoon, ja toinen kalju hiiviskeli tontille varastamaan aamun sanomalehden ennen kuin Smithit ehtivät lukea päivän uutiset. Kovimpa ystävällisesti uudet asukkaat otetaan vastaan.. Eihän Karenilla tai Santerilla edes ole vihamiehiä.



Santeri päätti ottaa tehtäväkseen etsiä mahdollisia puolisoehdokkaita. Hän näki kauniin posteljoonittaren ja kävi heti juttusille. Taitaapa mies itse olla kiinnostunut neidosta, eikä ajattele mahdollisia tulevia poikiaan...



Santerin vokotellessa Dorista ja Amandan nukkuessa Karenilla oli aikaa taiteilla. Hänellä ei kuitenkaan tainnut olla luontaista lahjakkuutta, koska taulut olivat vähemmän hienoja. Saihan niistä kuitenkin muutaman simoleonin tilille joka ammotti tyhjyyttään kalliin television oston jälkeen.



Amanda oli kaikesta huolimatta hyvin hiljainen vauva. Pötkötti vain kehdossaan vaikka kuinka pitkiä aikoja ihan hiljaa. Mahtaako tulla ujo ja kiltti taapero?



Karen vähän paranteli ulkonäköään. Uusi hiustyyli ja hieman meikkiä paransivat minusta ennestäänkin kauniin Karenin kasvoja.



Vauvaikä on harmittavan lyhyt ja on Amandan aika siirtyä inhoamaani taaperoikään.



Tämmöinen mussukka sieltä sitten kuoriutui. Ihan söpö on kyllä. Amandan persoonallisuus kuitenkin periytyi melkein kokonaan Santerilta, eli Amanda ei siis ole kovinkaan kiltti lapsi, mitä olin toivonut. Tyttö on horoskoopiltaan kuitenkin eri kuin isänsä, eli Oinas.



Kun kerta Amandakin kasvoi, halusi perhetavoitteinen Karen lisää pikkuisia. Pelehdystuokion jälkeen kuului se tutuksi käynyt kehtolaulu.



Pian sitä sitten oltiinkin pöntöllä yrjöämässä. Amandaa odottaessaan Karen ei oksentanut kertaakaan, mutta näköjään nyt on luvassa vaikeampi raskaus.



Santeri alkoi kiinnittää enemmän huomiota tyttäreensä nyt kun tämä oli taapero. Isukki jaksoi jopa opettaa tyttärensä puhumaan. Amandan ensimmäinen sana olikin isi.



Kun Amanda oli opetettu puhumaan, oli aika siirtyä rupattelemaan toisen simin kanssa. Santeri ja Doris taisivat suunnitella pankkiryöstöä, kun noin kassakaapista höpöttävät.



Pian Santeri kuitenkin sai komennuksen kotitöihin. Koko vessa nimittäin räjähti. Ensiksi Karen onnistui tukkimaan pöntön oksentelullaan ja sitten kun hän kävi oksentamisen jälkeen suihkussa, sekin päätti mennä rikki. Mitäs seuraavaksi hajoaa?

Niin, mitäs seuraavaksi sitten tapahtuukaan? Ensi kertaan. :)